Toipumistarinoita

Ahmiminen voi aiheuttaa merkittäviä fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia. Toisen tarinan kuuleminen voi motivoida omaan muutokseen tai auttaa samaistumaan hallitsemattomasta syömisestä kärsivän tilanteeseen. Tutustu Vertaistuesta voimaa -ryhmiin osallistuneiden tarinoihin tässä osiossa.

Lotan kokemus hallitsemattomasta syömisestä

Ensimmäinen kokemukseni hallitsemattomasta syömisestä on jo ajalta ennen koulua. Minulla oli tuolloin hoitaja ja muistan syöneeni niin paljon, että mahaan sattui. Muistan ajatelleeni, että ihanaa, kun kerrankin saan tarpeeksi syödäkseni. Toinen muisto on, kun olin isänäidillä hoidossa ala-asteikäisenä koulun jälkeen ja pyysin lisää ruokaa, jota en kuitenkaan jaksanut syödä loppuun. Isänäitini pakotti minut syömään lautasen loppuun, jonka seurauksena oksensin lautaselle kaiken syömäni ruoan.

Koen suhteeni ruokaan vääristyneen jo lapsena. Kotona ruokaa ei saanut lisää, vaikka oli nälkä. Ruoan lisää ottaminen ei ollut hyvästä. Ollessani 9-vuotias äitini ilmoitti, että minulle riittää yksi lämmin ateria päivässä. Eli, jos söin koulussa, en saanut enää ruokaa kotona. Koulussa lounas oli viimeistään klo 11 ja seuraavan kerran sain kotona ruokaa vasta iltapalalla. Äitini oli nimittäin sitä mieltä, että syön liikaa, jos syön kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Olin tuolloin kuitenkin vielä kasvuiässä.

Tämä johti siihen, että rupesin syömään salaa ja peittelemään jälkiäni. Koulusta kotiin tullessani keitin itselleni esimerkiksi spagettia, ja syötyäni ruoan pesin ja kuivasin astiat ja laitoin kaiken paikoilleen. Syömisen salailua ja valehtelua syömättömyydestä koulussa jatkui niin kauan, kun asuin kotona.

Muutettuani kotoa 18-vuotiaana painoni lähti räjähdysmäiseen nousuun. Omassa kodissani sain syödä juuri sitä, mitä halusin, juuri niin paljon kuin halusin. Paino nousi muutamassa vuodessa hurjasti.

Vuosituhannen alku oli haastavaa aikaa elämässäni. Alkoholisoiduin ja minulle puhkesi kaksisuuntainen mielialahäiriö. Muutama vuosi meni kuin sumussa. Viikonloput join itseltäni muistin ja olin todella itsetuhoinen. Sain lähetteen Lapinlahden mielisairaalan suljetulle osastolle, jossa vietin kaksi muutaman kuukauden mittaista hoitojaksoa.

Nyt olen selättänyt alkoholismin ja ollut kuivilla 16 vuotta. Olen päässyt irti tupakasta. Kaksisuuntainen mielialahäiriöni on ollut täysin oireeton hyvän lääkityksen vuoksi 15 vuotta. Minulla on pysyvä parisuhde, vakituinen työpaikka ja ostimme puolisoni kanssa juuri ihan uuden erillistalon yhteisellä asuntolainalla. Perheeseemme kuuluu myös kaksi 4-vuotiasta koiraa.

Tärkein ahaa-elämys on ollut olla itselleni armollinen. Olen tällainen, kuin olen. Eli todella pahasti ylipainoinen. Olen lopettanut laihduttamisen ja opetellut ruokarytmin. Kun syön säännöllisesti, en myöskään enää ahmi ruokaa kaksin käsin. Armollisuuden ja minulle oikean ruokarytmin löytyminen on ollut avain siihen, että paino on hiukan pudonnut – mikä tärkeintä, se ei ole noussut. Parhaan avun olen löytänyt vertaistuesta. Saman asian kanssa elävät ymmärtävät mitä toinen on käynyt läpi. Omien selviytymiskeinojen jakaminen voi auttaa myös toista selviämään vaikeista ajoista.